Ensin on arvioitava onko verkosto ylipäätänsä oikea työkalu tavoitteeseen pääsemiseksi. Verkoston toiminta riippuu myös pitkälti sen jäsenistä sekä heidän päätösvallastaan omassa organisaatiosssa. Esimerkiksi jos verkostomaisen toiminnan kautta halutaan muuttaa oleellisesti jotain toimintoa, pitäisi verkostossa olla sellaisia henkilöitä, joilla on valta toiminnan muuttamiseen. Tiedon levittämiseen tähtäävän verkostonkin tulisi miettiä, kenelle tietoa halutaan levittää. Verkostoitumiseen liittyy myös resurssit ja se, millä maantieteellisellä alueella se sijaitsee – joskus käytännön esteitä verkostotapaamisiin osallistumiselle voi olla pitkä etäisyys tai vähäiset resurssit.

Verkostotoiminnan arvioinnin kannalta keskeistä on se, että verkoston tehtävät ja tavoitteet on määritelty. Mitä paremmin itse toiminta on suunniteltu, sen selkeämpää on myös arvioinnin suunnittelu ja tekeminen. Näin ollen pilottiryhmässä kehitellyt työkalut palvelevat sellaista kehittämistyötä, jossa arviointi otetaan suunnittelutyön tueksi. Näin arviointi ei ole vain loppuvaiheessa tehtävää ”mitä tehtiin oikein ja väärin” –tyyppistä. Arviointia voidaan tehdä jo ennen verkoston syntymistä suunnittelutyön tukena. Arviointi tukee verkoston tehtävän ja tavoitteiden määrittelyä sekä tarkastelee myös onnistumisia ja epäonnistumisia verkoston toiminnan aikana.

Verkostojen arvioinnin kehittämisen pilottiryhmä määritteli verkostojen arvioinnissa kaksi tasoa (strateginen ja toiminnallinen). Strateginen taso on suunnitelmataso. Arviointia tekee esimerkiksi verkostosta vastaava johto- tai ohjausryhmä tai verkoston koordinaattori. Toiminnallisella tasolla arviointia tekevät verkoston jäsenet itse. Tällöinkin arvioinnin suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaa kuitenkin verkoston koordinaattori.