Rakenteen ja tehtävän kuvaus

Ryhmä itse kehittelemä työkalu

Mihin menetelmää käytetään?

Menetelmä on tarkoitettu verkoston päämäärän, tavoitteiden ja tehtävän määrittelyyn sekä rakenteen hahmottamiseen. Menetelmää käytetään sekä kuvaamaan verkoston toimintaa että arvioimaan sen toimivuutta.

Menetelmä on hyödyllinen verkoston luomisvaiheessa, jolloin voidaan kuvata verkoston tavoiteltua toimintaa ja määritellä olennaisia jäseniä. Menetelmä on verkoston kehittämisen apuväline, joka havainnollistaa verkoston tehtäviä, toimintoja ja rakennetta.

Menetelmä sopii myös ns. tarkistusvälineeksi, kun halutaan kuvata verkoston nykytilanne ja arvioida tarvittavia muutoksia. Menetelmän avulla konkretisoituvat verkoston tavat toimia jotka muuten saattavat jäädä vain mystisen "verkostoitumis"-sanan taakse.

Menetelmää voi käyttää verkostosta vastaava henkilö, esimerkiksi koordinaattori. Tällöin menetelmä toimii verkoston hallinnoinnin työkaluna. Menetelmän tulkinta on kuitenkin tällöin koordinaattorin subjektiivinen näkemys.

Menetelmä sopii hyvin myös johto- tai ohjausryhmäkokouksiin käytettäväksi, jolloin kartoitetaan verkoston koordinointia hallinnoivan tai ohjaavan tahon näkemyksiä verkoston tilanteesta ja toimivuudesta.

Menetelmän hyvät puolet

• Sisältää monipuolisesti verkostotoimintaan liittyviä asioita eri tasoilla
• Mahdollistaa seurannan
• Sisältää selkeät mittarit
• Toimii arviointikeskustelun käynnistäjänä ja suuntaajana/ välineenä
• Antaa runsaasti informaatiota verkoston tilanteesta
• Mahdollistaa tarvittavien muutosten kirjaamisen

• Väittämät monitulkintaisia
• Vaatii aikaa ja paneutumista
• Edellyttää arvioitavan verkoston tuntemusta ja taustatietoa
• Edellyttää tavoitteiden, tehtävien ja tulosten välisten suhteiden ymmärrystä
• Verkoston rakennekuvan esimerkin oltava yksinkertainen ja selkeä, jottei ohjaa liiaksi omaa piirtämistä

Ensin kannattaa määritellä verkosto, jossa kuvausta tavoitetilasta tai nykytilanteesta tarvitaan. Oleellisinta on löytää muutostarpeet ja huomioida ne verkostotoiminnan kehittämisessä. Kaikkia kohtia ei ole tarpeen analysoida, joten on syytä määritellä, mihin saatavaa informaatiota käytetään.

Verkoston rakenne ja kuvaus edellyttää menetelmän hallintaa, jolloin menetelmässä käytetyt käsitteet on helppo avata. Menetelmällä voidaan täydentää erinomaisesti ns. karvalakkimallia ja ohjelmakehikkoa, jolloin käsitteistö on kertaalleen määritelty.

Menetelmän käyttö edellyttää aikaa samoin löydetyille muutostarpeille on varattava keskusteluaikaa.

Verkoston rakenne ja kuvaus- menetelmä sopii yhtä hyvin järjestöjen verkostoihin kuin muidenkin sektoreiden verkostoihin. Voimavarojen arvioinnissa palautteen kerääminen, dokumentointi ja raportointi verkostolta koettiin haasteellisena ja hieman vaikeana. Verkostoon sitoutuminen on usein löyhää ja raportointi, dokumentointi haasteellista mikäli vapaaehtoistyöntekijöitä on mukana. Tässä kohdassa mennäänkin paljolti mutu-tuntumalla ja omalla henk.koht. kokemuksella aiheesta.

Kirjallinen raportointi ei ole välttämätöntä, sillä menetelmä tuottaa itsessään kirjallisen dokumentaation. Jos raportoidaan, oleellista on kirjata tavoitetilat ja muutostarpeet ja niiden suhde verkoston toimintaedellytyksiin.